4 vinkkiä osallistavampaan harrastamiseen

osallistamalla ruokit sisäistä motivaatiota

Osallistaminen on tämän hetken muotisana kaikessa mikä liittyy ohjaamiseen, opettamiseen ja oppimiseen. Osallistamisella tarkoitetaan sitä, että harrastajille annetaan mahdollisuuksia vaikuttaa omaan harrastamiseensa. Osallistamiskeinoissa ja toimintatavoissa vain taivas on rajana. Kun lapsia ja nuoria otetaan rohkeasti mukaan harrastustoiminnan suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin, Kasvaa myös heidän sisäinen motivaationsa. Sisäinen motivaatio tarkoittaa lyhyesti sitä, että toiminta itsessään on mielekästä, ei siitä saatu palkinto. Sisäinen motivaation on osa Edward Decin ja Richard Ryanin itsemääräämisteoriaa. Teorian mukaan sisäinen motivaatio syntyy, kun ihmisen kolme psykologista perustarvetta täyttyy. Nämä perustarpeet ovat autonomian kokemus, pätevyyden kokemus sekä sosiaalinen yhteenkuuluvuuden kokemus. Kun osallistat harrastajia, edistät samalla näitä kaikkia kolmea perustarvetta. Osallistaminen ei tarkoita sitä, että ohjaaja heittää hanskat tiskiin ja antaa vastuun toiminnasta harrastajille. Todellisuudessa osallistaminen vaatii ohjaajalta enemmän kuin vanhanaikainen, autoritäärinen ohjausstyyli. Osallistavalla ohjaajalla voi kuitenkin olla vahva auktoriteetti, kun harrastajien luottamus ohjaajaa kohtaan kasvaa. Tässä blogikirjoituksessa annan neljä vinkkiä, joilla jokainen ohjaaja voi lisätä lasten ja nuorten osallisuuden tunnetta harrastamisessa.

Vinkki 1.

Pohdi miten osallistavaa harrastaminen on seurassasi tällä hetkellä ja miten haluaisit osallistaa harrastajia jatkossa?  Hyvä apuväline tähän pohdintaan on Suomen Nuorisoseurojen osallisuusportaat. On tärkeää huomioida, ettei portaiden tarkoituksena ole aina pyrkiä ylimmälle tasolle. Osallisuuden määrä on vahvasti riippuvainen vallitsevasta tilanteesta. Esimerkiksi uuden ryhmän kanssa on hyvä pitää ohjia tiukasti itsellä, ja hiljalleen alkaa antamaan vastuuta osallistujille. Alussa liika autonomia ja vastuu voivat tuntua haastavalta tai jopa pelottavalta. Myös tilanteissa, joissa turvallisuus korostuu, on tärkeää miettiä kuinka paljon ja miten ryhmää osallistetaan. Vastaavasti tilanteissa, joissa ryhmä on tuttu, taitotaso on riittävä ja ryhmähenki korkea, voidaan harrastajille antaa huomattavasti enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa toimintaan.

vinkki 2.

Ryhmän pelisääntöjen suunnittelussa vastuuta kannattaa antaa harrastajille. Ohjaaja voi toimia näissä tilanteissa johdattelijana ja keskustelun ohjaajana. Sääntöjä voi esimerkiksi pyytää selkeyttämään tai jos joku sääntö ei ole ryhmän arvojen mukainen, voidaan miettiä toista sääntöä tilalle. Sääntöjen tekemisen yhteydessä on tärkeää puhua myös sääntörikkomusten seurauksista. Kun säännöt luodaan harrastajalähtöisesti, niihin on kaikkien helpompi sitoutua. Ongelmatilanteissa on hyvä muistuttaa, että säännöt on luotu yhdessä ja niihin on saanut vaikuttaa, kun sääntöjä on laadittu.

Vinkki 3.

Pohdi millä tavoin osallisuutta voidaan lisätä harrastuksessa. Harrastajat voivat suunnitella harjoituksia tai harjoitteita, heitä voidaan vaatia asettamaan itselleen tavoitteita tai voit pyytää heitä tekemään erilaisia kotitehtäviä. Toisaalta, voisiko harrastajia osallistaa myös toiminnassa, joka on useimmiten joukkueen toimihenkilöiden ja vanhempien vastuulla? Voisivatko harrastajat osallistua turnausjärjestelyihin, ruokapaikan valintaan tai joukkueen päätöstapahtuman suunnitteluun? On asioita, jotka on hyvä päättää aikuisten kesken, mutta harrastajien roolia ja osaamista ei kannata aliarvioida.

vinkki 4.

Mieti pieniä konkreettisia keinoja, joilla lisäät osallisuutta harjoituksissa ja kilpailutapahtumissa. Minulla itselläni on kokemus joukkuelajien harrastamisesta ja siksi seuraavat esimerkit liittyvät niihin.


– Pyydä harrastajaa asettamaan tavoite tai lupaus kilpailutapahtumaan. Esim: ”Muistan antaa positiivista palautetta joukkuekavereilleni koko pelin ajan” tai ”kokeilen tänään vähintään kaksi kertaa uutta kikkaa, jonka juuri opettelin”.

– Anna harrastajien suunnitella osuus harjoitustapahtumaan. Esimerkiksi: Keksi pienpeli, jonka tavoitteena on nopeat suunnanmuutokset. Kysy myös miksi harrastajat päätyivät harjoitukseen ja miten se tukee tavoitetta

– Järjestä ryhmäytymistapahtuma ja anna osallistujille kolme vaihtoehtoa tapahtumapaikaksi. Äänestäkää ja eniten ääniä saanut vaihtoehto valitaan tapahtumapaikaksi.

kiinostaako aihe? osallistu maksuttomaan webinaariin!

Vuoden 2018 julkaistun lasten liikuntakäyttäytymistä tutkivan LIITU -tutkimuksen mukaan urheiluharrastaminen lopetetaan keskimäärin jo 11 -vuotiaana, lasten ja nuorten ruutuaika on kasvanut ja kiusaaminen urheiluseuroissa on lisääntynyt. Lisäksi lapset ja nuoret kokevat liikunnalle yhä vähemmän merkityksiä kuin aiemmin. Lisätään tähän yhtälöön vielä kokonaisliikuntamäärän lasku ja koronapandemiasta seurannut liikuntaharrastajien kato, huomataan että tilanne on kriittinen. Jotta tilanteeseen tulee muutos, on päivän selvää, että liikuntaharrastamisen on muututtava. Suuressa osassa liikuntaseuroja muutoksia on tehty jo usean vuoden ajan, mutta työtä on vielä huomattava määrä tekemättä.

Yksi hyvä tapa kehittää harrastustoimintaa seurassa ja vastata edellä mainittuihin haasteisiin, on kouluttaa urheiluseuran ohjaajia ja valmentajia. Urheiluopisto Kisakeskuksen osallistavan ohjaajan kurssi tarjoaa koulutuksen urheiluseurojen ohjaajille ja valmentajille. Kurssilta osallistujat saavat todellisia työkaluja kehittää harrastustoiminnassa osallisuutta, vuorovaikutusta ja luoda turvallisen harrastusympäristön. Lisäksi jokainen ohjaaja ja valmentaja pääsee arvioimaan omaa osaamistaan ja pohtimaan omia vahvuuksia ja kehityskohteita sekä luomaan polun kohti omien arvojen mukaista valmennusta.

Helpoin tapa tutustua koulutukseen on osallistua Osallistavan ohjaajan maksuttomaan verkkoseminaariin 26.5.